Näyttely erään zinen tekemisen vaiheista
Date & time
19th February 2021 - 30th April 2021
Exhibition style
Art Exhibition
Tervetuloa!
Näyttely Vaarallisia unia -zinestäni koostuu kolmen julkaistun numeron kuvitusta ja taittoa esittelevistä kuvista sekä viimeisimmän työn alla olevan numeron kuvitusluonnoksista. Mukana on myös kuvitukseen liittyviä ottamiani valokuvia, lopuksi hieman zinen parissa työskentelystä ja muusta tekemästäni kuvituksesta.
Gradua tehdessä kamppailin toistuvasti sen kanssa, miten puhua akateemisesti tytöistä. Ne tuntuivat maailmoilta, joita oli mahdoton yhdistää. Tutkimus ei ollut erityisen kiinnostunut tytöistä ja heidän kulttuuristaan eikä varsinkaan nähnyt niissä paljon arvostettavaa. Tyttöyden arvo näyttäytyi minulle erityisesti sellaisina asioina, joita akateemisuuden ja tieteellisyyden oli vaikea tavoittaa. Ja vaikka rakastan tutkimista, en mitenkään sutjakasti ole sopinut yliopistomaailmaan saatikka sen tapohin ilmaista asioita ja välittää tietoa. Kaiken tämän päätin purkaa zinen mininumeroon, jonka teemaksi otin TYTÖT ja joista saisin puhua ihan niin kuin minua huvitti. Rajoitusten ja epäreiluuden aiheuttama vihaisuus helpotti, kun sain käsitellä ja ilmaista sitä kirjoittamalla. Zinessä tytöt saivat olla ongelmattomasti ristiriitaisia: söpöjä, herkkiä ja haaveellisia sekä asenteellisia, sopimattomia ja uteliaisuudessaan hieman hulluja.
Kolmaskin numero syntyi samoihin aikoihin gradun kanssa. Tai oikeastaan aloin tekemään sitä samaan aikaan, mutta nopeasti huomasin, että en jaksaisi opintojen ja vapaa-ajan puitteissa keskittyä samaan asiaan, eli LUONTOON, joten jätin numeron muhimaan. Sen sisältö kehkeytyikin hieman salavihkaisesti ja lopulta käytin yhden hyvin hikisen ja muuten turhauttavan kesän paneutumalla kaikista elinkelpoisimmiksi jääneisiin ideoihin. Kanteen valikoitui Marianne North, 1800-luvulla elänyt itseoppinut kasvitieteilijä, joka matkusti ympäri maailmaa tutkimassa ja maalaamassa, tietysti rakastamiensa kasvien keskellä. Numeron takaiseksi teemaksi muodostui tieteen ja taiteen yhdistäminen ja sukupuolen vaikutus niihin. Tässä mielessä Marianne ei sattumalta kehittynyt pakkomielteekseni noina aikoina.
Olen työstänyt zinen numerot erilaisissa elämänvaiheissa ja olosuhteissa. Niitä kaikkia on kuitenkin yhdistänyt tietynlainen irrallisuus ja välitilassa oleminen. Ensimmäistä numeroa aloin Tampereella tekemään osittain halusta löytää kanava, johon purkaa luovuutta ja ajattelua ja ehkä samalla kokea luontevammaksi julkaista tuotoksiani, jotka silloin mielsin vielä vähättelevästi “puuhailuksi”. En ollut täysin vakuuttunut, tulisiko tekemästäni julkaistavaa kokonaisuutta, toisin sanoen ikinä valmista. Erinäisten päätösten jälkeen olin talvella 2016 useamman viikon harhailemassa Euroopan kaupungeissa. Olin vapaampi ja irrallisempi kuin koskaan ennen, ja vakuuttuneempi kirjoittamisesta ja zinestäni. Kävelin kaduilla, puistoissa, vesistöjen varsilla ja näyttelyissä ajattelemassa ja imemässä itseeni jotain epämääräistä. Istuin kahviloissa, baareissa ja hostellieni sängyissä ideoimassa ja kirjoittamassa. Painokuntoon lehden sain lopulta Rovaniemellä. Kontrasti uusien ja eksyttäevien sekä turhauttavankin tuttujen katujen välillä tuntui olevan jotain, mitä tarvitsin työn loppuun saattamiseksi. Sama on toistunut jokaisen numeron kohdalla. TYTTÖJÄ muotoutui mielessäni ensimmäisenä syksynäni Helsingissä ja jutut ja niiden taitto valmistuivat nopeasti jälleen Rovaniemellä, jonne halusin paeta gradua ja uutta kaupunkia. LUONTO-numeron tein kesällä valmistumisen jälkeen Tampereella kun olin monilla tavoilla epätietoinen paikastani ja suunnastani. Mikään yrityksistäni ei tuntunut tarttuvan, mutta ajelehtimisen ja jumissa olon ristiriitainen olotila oli hedelmällistä luomiselle ja tuottamiselle. Neljäs numero on ollut mukani jo niin monessa kaupungissa, että olen seonnut laskuissa. Lisäksi pandemia on erottanut minut monista niistä piireistä ja paikoista, jotka olen ottanut itsestäänselvyytenä. Konkreettinen ja henkinen kulkurina oleminen ja elämän repaleisuus ovat ollet omalle luovuudelleni elinehtoja. Ne mahdollistavat vapauden, joka on paikoin rankkaa, pelottavaa ja yksinäistäkin, mutta tuntemattomalle antautuminen tuntuu silti aina sen arvoiselta.
If you’d like to reach out and discuss my exhibitions or purchase an art piece, send me a message using the form below.